Vanha suomalainen sananlasku sanoo: Menis elämä tahtihin oivan moiseen, jos kaiken tehdä vois kertaan toiseen. Eikö se olisi tylsää, tehdä kaikki uudestaan? Vain siksi että pitää pyrkiä täydellisyyteen jokaisessa tekemisessä ja sanomisessa. Täydellisyyteen jota ei ole olemassakaan. Pyh ja pah. Ollaan mieluummin omana itsenämme, yksilöinä, omine kotkotuksinemme. Uskalletaan nauraan itsellemme, ja olla hyväksyviä muitakin kohtaan.
Jos siis piehtaroit itsesäälissä ja häpeässä päästettyäsi sammakon suustasi tai käveltyäsi vessapaperi kengänpohjaan kiinnittyneenä, niin laske mieluummin irti. Luultavasti kukaan ei ole huomannutkaan. Me olemme nimittäin itse itsellemme kaikista ankarimpia arvostelijoita. Katumuksen takia ei yöunia kannata menettää. Tehty mikä tehty, sanottu mikä sanottu. Ja jos mahdollista, aina voi pyytää anteeksi toiselta osapuolelta, jos niin pitkälle on menty.
"Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä selvemmin minusta tuntuu, että elämä aivan yksinkertaisesti on tarkoitettu elettäväksi." -Goethe-
