torstai 28. marraskuuta 2013

Vastustus

Vastustaminen toimii kuin suojakilpi ympärillämme. On turvallista vastustaa muutosta, vastustaa uusia ajatuksia, vastustaa tosiasioiden kohtaamista, vastustaa vastustamisen ilosta. Vastustaminen on periaate, joka ei valitettavasti hyödytä meitä. Vastustamalla teemme itse elämästämme vaikeampaa ja raskaampaa.

Persoonallisuustyyppeinä me jakaudumme kolmeen ryhmään: vastustajat, puolustajat ja manipuloijat. Mikä sinulle tuntuu omimmalta, pahimmillaan? Nämä kaikki ovat strategioita selvitäksemme maailmasta ja haasteista. Tullaksemme paremmiksi, ja onnellisemmiksi, meidän kannattaa kuitenkin tehdä sitä vähemmän mitä teemme enemmän. Vastustaa vähemmän, puolustella vähemmän, manipuloida vähemmän. Meidän tulisi luottaa enemmän. Luottaa siihen että kaikki lopulta järjestyy. Meidän tulisi uskaltaa olla hyökkäämättä, puolustautumatta, vaikuttamatta.

Maailmankaikkeudella on voima järjestellä asioita haluamallaan tavalla. Me ihmiset täällä maankamaralla yritämme puolestaan hallita maailmankaikkeutta. Kuvittelemme että luomakunnan kruunuina me määräämme. Meillä on äly ja valta ja tahtotila. Ja siitä huolimatta kompastelemme jatkuvasti. Tipahdamme omaan ansaamme. Vastustan laihtumista - siispä lihon. Vastustan työelämän muutosta - siispä jään kehityksen jalkoihin. Vastustan lääkkeitä, politiikkaa, armeijaa, tv-ohjelmia joista itse en pidä, toisenlaista elämäntyyliä, itselleni vierasta elämänkatsomusta, lista on loputon. Juuri niin loputon kuin se vastustamalla pahimmillaan voi olla.

Äiti Amma on sanonut, ettei osallistu mielenosoitukseen jotain asiaa vastaan, mutta hyvän asian puolesta hän on valmis osoittamaan mieltä. Kannatettava ajatus?