lauantai 23. helmikuuta 2013

Menneisyyden vanki

"Mul on huoneessa mennyt maailma, mul on loistava tulevaisuus", laulaa J.Karjalainen tuoreella sinkullaan. Hän sentään otti selkävoiton menneisyydestään. Kuinkahan monella meistä menneisyys on vieläkin läsnä? Jos jatkuvasti kertoo tarinaa siitä, "kuinka vaikeeta mulla on ollut", niin eihän se siitä miksikään muutu. Sitä viestiä mitä maailmankaikkeudelle lähetät, saat takaisinkin. Onko aina ollut ongelmia miesten kanssa? Kenties olisi aika alkaa kertoa uutta tarinaa: kohtaan miehen jonka kanssa elämä on helppoa ja vaivatonta.

Menneisyys ei katoa meiltä minnekään. Elämän tarkoitus ei ole kuitenkaan jäädä menneisyytensä vangiksi vaan mennä elämässä eteenpäin. Jos on ollut vaikeaa aiemmassa elämässä, se on toivottavasti opettanut välttelemään tiettyjä karikoita, ja tulevaisuushan todellakin voi olla suorastaan loistava. Oman henkisen terveyden kannalta on tervehdyttävämpää elää hetkessä ja luottaa tulevaan. Menneisyyden kanssa on hyvä tehdä tilit selviksi, ja kun se on tehty, eikun nokka kohti tulevaa.

Ennen oli kaikki niin paljon paremmin, sanotaan. Epäilen. Asiat vain tehtiin toisella tavalla, sen ajan mallin mukaan. Maailma on kuitenkin mennyt aimo harppauksen eteenpäin ja siihen meidän on sopeuduttava. Ennen ajettiin hevosrattaillakin, vaan eipä enää. Nyt lennetään suihkukoneilla, ja ennen kuin huomaammekaan, kuuhun pääsee turistimatkalle. Ennen nuoret hengailivat nakkikioskeilla ja urheilukentillä, nyt heidän maailmaansa ovat älypuhelimet ja tietokoneet. Se on tämän maailman malli, eikä entiseen ole paluuta. Get over it!

Kukapa meistä ei haluaisi olla ikuisesti nuori ja hehkeä, vaan kun maan vetovoima ja fysiikka tekevät siitä mahdottoman yhtälön. Sitä paitsi vanhetessaan ihminen (toivottavasti) viisastuu. Jokaisella elämänvaiheella on merkityksensä tähän suureen yhtälöön nimeltä elämä, ja siitä meidän on syytä olla kiitollinen. Jokainen eletty hetki on ollut merkittävä, ja kun niin päätämme, jokainen tuleva hetki on yhtä merkittävä. Suorastaan loistava! Eläköön tulevaisuus.


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Jos...sitten kun...

"Jos saisin lottovoiton, toteuttaisin unelmani omasta maatalosta..." "Jos olisin nuorempi, lähtisin ratsastuksen alkeiskurssille..." "Sitten kun jään eläkkeelle, ehdin vihdoin toteuttaa unelmani moottoripyörän hankkimisesta." "Jos olisin laihempi, kuntoilisin enemmän." 

- Elätkö sinäkin jos- ja sitten kun -elämää? Jossittelun taakse on niin kätevä piiloutua; ei tarvitse ottaa ohjia omiin käsiinsä, koska eihän se ole mahdollista eikä muutenkaan toteutettavissa, kun on niitä esteitä. Ensin pitäisi olla asiat jotenkin muulla tavalla, jotta unelma olisi ylipäätään mahdollinen.

Kuinka monta unelmaa on kadotettukaan jos-sanan taakse. Minä päätin luopua jossittelusta, tässä ja nyt. En edes väitä, että se on helppoa kuin heinän teko. Väitän että se on mahdollista kuitenkin. Minä en halua luopua unelmistani jossittelun takia. Unelmat ovat toteutettavissa juuri nyt, eivät "sitten kun".

Jos olisin syntynyt prinsessaksi, minulla olisi prinssi ja puoli valtakuntaa. Kenties. Olen kuitenkin syntynyt tavalliseksi Sirpaksi ja minulla on oma koti ja siellä oma perhe, joka on minulle äärettömän rakas. Taviksenakin on hieno olla. Ja kun unelmani toteutuu, on minulla se linnakin. Uskotko? Uskotko omiin unelmiisi?!


tiistai 12. helmikuuta 2013

Miksi?

Teen rohkean teon ja laitan otsikoksi heti alkuun yhden vaarallisimmista kysymyksistä. Miksi? Miksi-sana on vaarallinen siksi, että se usein sisältää syytöksen. Miksi-sana herättää syyllistämistä ja selittämistä. Voihan se toki olla puhdas kysymyskin...

MIksi uusi blogi? Siksi että tämän blogin aihe on totaalisen erilainen kuin Kartanonrouvan mietteiden. Siksi että halusin aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Siksi että aika oli kypsä.

Tästä päivästä lähtien aloitan uuden uran virallisena Life coachina ja Enneagrammi-ohjaajana. Tähän asti ne ovat olleet ikään kuin sivutöitä elämässäni. On aika astua veneen ohjaimiin ja ohjata se juuri sinne minne haluankin sen mennä. On aika toteuttaa unelmia. Selityksien aika on ohi.

Käärmeen vuonna 2013 kuljemme itsetutkiskelun tärkeää ja avartavaa polkua. Tehkäämme se matka yhdessä. Ja se matka alkaa nyt.

Tervetuloa blogiini.