Vastustus

Vastustaminen toimii kuin suojakilpi ympärillämme. On turvallista vastustaa muutosta, vastustaa uusia ajatuksia, vastustaa tosiasioiden kohtaamista, vastustaa vastustamisen ilosta. Vastustaminen on periaate, joka ei valitettavasti hyödytä meitä. Vastustamalla teemme itse elämästämme vaikeampaa ja raskaampaa.

Persoonallisuustyyppeinä me jakaudumme kolmeen ryhmään: vastustajat, puolustajat ja manipuloijat. Mikä sinulle tuntuu omimmalta, pahimmillaan? Nämä kaikki ovat strategioita selvitäksemme maailmasta ja haasteista. Tullaksemme paremmiksi, ja onnellisemmiksi, meidän kannattaa kuitenkin tehdä sitä vähemmän mitä teemme enemmän. Vastustaa vähemmän, puolustella vähemmän, manipuloida vähemmän. Meidän tulisi luottaa enemmän. Luottaa siihen että kaikki lopulta järjestyy. Meidän tulisi uskaltaa olla hyökkäämättä, puolustautumatta, vaikuttamatta.

Maailmankaikkeudella on voima järjestellä asioita haluamallaan tavalla. Me ihmiset täällä maankamaralla yritämme puolestaan hallita maailmankaikkeutta. Kuvittelemme että luomakunnan kruunuina me määräämme. Meillä on äly ja valta ja tahtotila. Ja siitä huolimatta kompastelemme jatkuvasti. Tipahdamme omaan ansaamme. Vastustan laihtumista - siispä lihon. Vastustan työelämän muutosta - siispä jään kehityksen jalkoihin. Vastustan lääkkeitä, politiikkaa, armeijaa, tv-ohjelmia joista itse en pidä, toisenlaista elämäntyyliä, itselleni vierasta elämänkatsomusta, lista on loputon. Juuri niin loputon kuin se vastustamalla pahimmillaan voi olla.

Äiti Amma on sanonut, ettei osallistu mielenosoitukseen jotain asiaa vastaan, mutta hyvän asian puolesta hän on valmis osoittamaan mieltä. Kannatettava ajatus?

Muutos

Kenet halusit viimeksi muuttaa? Puolison, työkaverin, ystävän, perheen teinin... Mitä jos muuttaisitkin itsesi. Suurin osa ratkaisemattomista ongelmista johtuu siitä, että "Minä en halua muuttua". Muiden pitää muuttua, jotta minulla olisi mukavampi elämä. Pieleen menee. Sen sijaan vastaus löytyy peilistä. Muita ei voi muuttaa, vain minä voin muuttaa itseäni ja tapaani toimia.

Heräsikö vastarinta? Miksi aina minun pitää tehdä kompromisseja, miksi ei muiden? Onhan se kieltämättä haastavaa. Kysymys on kuitenkin loppujen lopuksi vastuun ottamisesta itsestään. Muista ja muiden tunteista emme voi vastuuta kantaa, halusimme tai emme. Voimme ottaa vastuun vain omista tunteistamme. Kun minä muutun, muuttuvat muut ympärilläni automaattisesti mukana. Kyse on vetovoiman laista. Hyvä kutsuu hyvää, huono huonoa. Kumpaa haluat?

Joskus riittää pelkästään näkökulman muutos. Kun asioita alkaa katsoa poikkeuksellisesta vinkkelistä, seuraa siitä todennäköisesti positiivisia asioita. Riisu "hankala" työkaveri aseista ja ala katsoa maailmaa hetken hänen näkövinkkelistään. Löytyykö ymmärrys? Asetu hetkeksi teinin maailmaan, muistele omaa nuoruuttasi, voitko tulla vastaan ja tinkiä hiukan periaatteistasi, hänen takiaan. Onko puoliso ärsyttävä? Mitä mieltä luulet hänen olevan, kenties olet itsekin hitusen ärsyttävä hänen mielestään...

On hämmentävää nähdä miten suuria muutoksia ympäristössä tapahtuu, kun muuttaa omaa asennettaan ja alkaa jakaa hyvää tietoisesti ympärilleen. Eivät onnellisuustutkijat ole väärässä. Positiivisuus luo lisää positiivisuutta, rakkauden tuhlaaminen lisää rakkauden määrää maailmassa, avoimin mielin kulkeminen luo harmonista ilmapiiriä. Kokeillaanko, tunti päivässä vaikka näin aluksi?

Valinnan vapaus

Teemme päivittäin tuhansia valintoja. Ensimmäisen valintamme teemme jo herättyämme: jatkammeko hengittämistä, avaammeko silmämme, nousemmeko ylös, millä tuulella nousemme ylös... Ja sitä rataa jatkuvat valinnat minuutti minuutilta, päivä päivältä, vuosi vuodelta. Välillä teemme hyviä valintoja, välillä vähemmän hyviä, mutta yhtä kaikki: valinta on meidän.

Kuinka helppoa onkaan syyttää kohtaloa tai olosuhteita silloin kun valinnat ovatkin menneet pieleen. Näin oman osuuden saa kätevästi ulkoistettua, siirrettyä muiden vastuulle. Valitettava tosiasia on että peili kertoo enemmän kuin sanat. Sijoititko rahasi huonosti, löitkö vetoa "väärän" hevosen puolesta, luotitko epäluotettavaan ihmiseen, jätitkö lukematta pienellä printatun tekstin, valitsitko jatko-opinnot vain vanhempiasi miellyttääksesi... Luettelo on yhtä pitkä kuin elämäkin. Sen sijaan että murehtii "vääriä" valintoja, on henkisen kasvun kannalta parempi oppia niistä. Ja seistä rehdisti ja reilusti valintojensa takana. Aina on mahdollisuus tehdä uusia valintoja, entistä parempia, entistä enemmän eteenpäin vieviä. Älä jää tuleen makaamaan.

Intuitio auttaa valintojen tekemisessä. Intuitiota voi - ja kannattaa - kehittää ja harjoittaa. Oletko huomannut että jos jostain asiasta tulee vahva tunne, että tämä onnistuu (tai päinvastoin), se yleensä menee juuri niin? Luota intuitioon, perehdy faktoihin, anna sydämen sanoa sanottavansa. Asiat eivät yksinkertaisesti voi mennä pieleen näillä eväillä.  

- Ihania valintoja päivääsi! - 

Mitään en kadu

Kuinka monta kertaa suusta lipsahtaa lause: Voi kunpa saisin tehdyn tekemättömäksi, sanotun sanomattomaksi? Vaan emmepä saa. Ja hyvä niin. Jos ei tee virheitä, ei opikaan mitään. Virheitä tekevät kaikki, hölmöjä asioita lausuvat kaikki, itse kukin mokaa ja sählää vuorollaan. Ei se haittaa mitään. Parempi on nauraa kuin katua. Ja sitten unohtaa.

Vanha suomalainen sananlasku sanoo: Menis elämä tahtihin oivan moiseen, jos kaiken tehdä vois kertaan toiseen. Eikö se olisi tylsää, tehdä kaikki uudestaan? Vain siksi että pitää pyrkiä täydellisyyteen jokaisessa tekemisessä ja sanomisessa. Täydellisyyteen jota ei ole olemassakaan. Pyh ja pah. Ollaan mieluummin omana itsenämme, yksilöinä, omine kotkotuksinemme. Uskalletaan nauraan itsellemme, ja olla hyväksyviä muitakin kohtaan.

Jos siis piehtaroit itsesäälissä ja häpeässä päästettyäsi sammakon suustasi tai käveltyäsi vessapaperi kengänpohjaan kiinnittyneenä, niin laske mieluummin irti. Luultavasti kukaan ei ole huomannutkaan. Me olemme nimittäin itse itsellemme kaikista ankarimpia arvostelijoita. Katumuksen takia ei yöunia kannata menettää. Tehty mikä tehty, sanottu mikä sanottu. Ja jos mahdollista, aina voi pyytää anteeksi toiselta osapuolelta, jos niin pitkälle on menty.

"Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä selvemmin minusta tuntuu, että elämä aivan yksinkertaisesti on tarkoitettu elettäväksi." -Goethe-

Menneisyyden vanki

"Mul on huoneessa mennyt maailma, mul on loistava tulevaisuus", laulaa J.Karjalainen tuoreella sinkullaan. Hän sentään otti selkävoiton menneisyydestään. Kuinkahan monella meistä menneisyys on vieläkin läsnä? Jos jatkuvasti kertoo tarinaa siitä, "kuinka vaikeeta mulla on ollut", niin eihän se siitä miksikään muutu. Sitä viestiä mitä maailmankaikkeudelle lähetät, saat takaisinkin. Onko aina ollut ongelmia miesten kanssa? Kenties olisi aika alkaa kertoa uutta tarinaa: kohtaan miehen jonka kanssa elämä on helppoa ja vaivatonta.

Menneisyys ei katoa meiltä minnekään. Elämän tarkoitus ei ole kuitenkaan jäädä menneisyytensä vangiksi vaan mennä elämässä eteenpäin. Jos on ollut vaikeaa aiemmassa elämässä, se on toivottavasti opettanut välttelemään tiettyjä karikoita, ja tulevaisuushan todellakin voi olla suorastaan loistava. Oman henkisen terveyden kannalta on tervehdyttävämpää elää hetkessä ja luottaa tulevaan. Menneisyyden kanssa on hyvä tehdä tilit selviksi, ja kun se on tehty, eikun nokka kohti tulevaa.

Ennen oli kaikki niin paljon paremmin, sanotaan. Epäilen. Asiat vain tehtiin toisella tavalla, sen ajan mallin mukaan. Maailma on kuitenkin mennyt aimo harppauksen eteenpäin ja siihen meidän on sopeuduttava. Ennen ajettiin hevosrattaillakin, vaan eipä enää. Nyt lennetään suihkukoneilla, ja ennen kuin huomaammekaan, kuuhun pääsee turistimatkalle. Ennen nuoret hengailivat nakkikioskeilla ja urheilukentillä, nyt heidän maailmaansa ovat älypuhelimet ja tietokoneet. Se on tämän maailman malli, eikä entiseen ole paluuta. Get over it!

Kukapa meistä ei haluaisi olla ikuisesti nuori ja hehkeä, vaan kun maan vetovoima ja fysiikka tekevät siitä mahdottoman yhtälön. Sitä paitsi vanhetessaan ihminen (toivottavasti) viisastuu. Jokaisella elämänvaiheella on merkityksensä tähän suureen yhtälöön nimeltä elämä, ja siitä meidän on syytä olla kiitollinen. Jokainen eletty hetki on ollut merkittävä, ja kun niin päätämme, jokainen tuleva hetki on yhtä merkittävä. Suorastaan loistava! Eläköön tulevaisuus.

Jos...sitten kun...

"Jos saisin lottovoiton, toteuttaisin unelmani omasta maatalosta..." "Jos olisin nuorempi, lähtisin ratsastuksen alkeiskurssille..." "Sitten kun jään eläkkeelle, ehdin vihdoin toteuttaa unelmani moottoripyörän hankkimisesta." "Jos olisin laihempi, kuntoilisin enemmän." 

- Elätkö sinäkin jos- ja sitten kun -elämää? Jossittelun taakse on niin kätevä piiloutua; ei tarvitse ottaa ohjia omiin käsiinsä, koska eihän se ole mahdollista eikä muutenkaan toteutettavissa, kun on niitä esteitä. Ensin pitäisi olla asiat jotenkin muulla tavalla, jotta unelma olisi ylipäätään mahdollinen.

Kuinka monta unelmaa on kadotettukaan jos-sanan taakse. Minä päätin luopua jossittelusta, tässä ja nyt. En edes väitä, että se on helppoa kuin heinän teko. Väitän että se on mahdollista kuitenkin. Minä en halua luopua unelmistani jossittelun takia. Unelmat ovat toteutettavissa juuri nyt, eivät "sitten kun".

Jos olisin syntynyt prinsessaksi, minulla olisi prinssi ja puoli valtakuntaa. Kenties. Olen kuitenkin syntynyt tavalliseksi Sirpaksi ja minulla on oma koti ja siellä oma perhe, joka on minulle äärettömän rakas. Taviksenakin on hieno olla. Ja kun unelmani toteutuu, on minulla se linnakin. Uskotko? Uskotko omiin unelmiisi?!

Miksi?

Teen rohkean teon ja laitan otsikoksi heti alkuun yhden vaarallisimmista kysymyksistä. Miksi? Miksi-sana on vaarallinen siksi, että se usein sisältää syytöksen. Miksi-sana herättää syyllistämistä ja selittämistä. Voihan se toki olla puhdas kysymyskin...

MIksi uusi blogi? Siksi että tämän blogin aihe on totaalisen erilainen kuin Kartanonrouvan mietteiden. Siksi että halusin aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Siksi että aika oli kypsä.

Tästä päivästä lähtien aloitan uuden uran virallisena Life coachina ja Enneagrammi-ohjaajana. Tähän asti ne ovat olleet ikään kuin sivutöitä elämässäni. On aika astua veneen ohjaimiin ja ohjata se juuri sinne minne haluankin sen mennä. On aika toteuttaa unelmia. Selityksien aika on ohi.

Käärmeen vuonna 2013 kuljemme itsetutkiskelun tärkeää ja avartavaa polkua. Tehkäämme se matka yhdessä. Ja se matka alkaa nyt.

Tervetuloa blogiini.